Itsemonitorointi – onko mittaamisesta hyötyä elämäntapamuutoksessa?

Kuiinka pysyä elämäntapamuutoksen latu-uralla?
Oletko kokeillut, mitä tapahtuu, kun alat pitää ruokapäiväkirjaa tai alat säännöllisesti käydä vaa’alla? Miten liikkumisesi muuttuu, kun otat käyttöön aktiivisuutta mittaavan laitteen?

 

Itsemonitorointi: painon, aktiivisuuden tai syömisen mittaaminen ja havainnoiminen muuttavat useimpien ihmisten kohdalla heidän toimintaansa, monella tavoitteiden suuntaan. Tämä on havaittu niin tutkimuksissa kuin käytännön elämässä. Puoli vuotta kestäneessä tutkimuksessa oli mukana yli 2000 henkilöä. He käyttivät itsehavainnointiin vaakaa, aktiiviisuusranneketta ja kuvallista ruokapäiväkirjaa. Tutkimuksessa havaittiin, että osallistujien painon laskua ennustivat se, kuinka tiuhaan osallistujat punnitsivat itseään, heidän ottamiensa ruokakuvien määrä sekä heidän fyysinen aktiivisuutensa.

Omien aterioiden kuvaamisesta seuraa monta merkittävää asiaa

Koska kuva pitää ottaa ennen kuin syö, on pysähdyttävä ja havainnoitava tilannetta. Samalla on mahdollista miettiä ”mitä olen tekemässä” ja ”mikä on tavoitteeni”. Kuva auttaa myös hahmottamaan annoskokoa ja värikkyyttä, eli kasvisten määrää. Kuvaaminen lisää syömiseen liittyvää tietoisuutta ja todennäköisyyttä sille, että ruokalautanen muuttuu terveellisemmäksi. Perinteistä ruokapäiväkirjaa pidettäessä havainnointi tehdään usein jälkikäteen: ”Mitä söin tänään? Mitä tein?”. Muutos menneestä aikamuodosta juuri tähän hetkeen on suuri. Jos mietit, mitä juuri nyt olet tekemässä, ehdit myös muuttaa käyttäytymistäsi!

Onko itsensä punnitseminen hyvä vai huono asia

Asiantuntijat eivät ole painon seurannasta aivan yksimielisiä. Tutkimusolosuhteissa painon mittaaminen on yhdistetty parempaan painonhallintaan – tietoisuus painosta näyttää auttavan elämäntapojen muuttamista. Mutta entä jos punnitseminen herättääkin ahdistusta ja vie mielen matalaksi? Reaktio vaikeisiin tunteisiin voikin olla punnitsemisen lopetus.

Painonhallinnassa tarvitaan tunnesäätelykeinoja

Tunteiden kanssa toimeen tuleminen saattaa vaatia ammattilaisen apua. Jos oma paino herättää vaikeita tunteita, on pysähdyttävä miettimään. Miksi tunteet nousevat esille? Mitä tilanteelle tulisi ja voisi tehdä? Kaikilla tunteilla, myös painoon liittyvillä, on oma tarkoituksensa. Paino sinänsä on kuitenkin vain paino. Tavoite työssäni on, että asiakkaani oppii suhtautumaan painoonsa hyväksyvästi tosiasiat ymmärtäen ja tietäen, mitkä ovat juuri hänelle sopivat painonhallintakeinot.

Aktiivisuuden mittaaminen on nykyään helppoa

Oman aktiivisuuden tiedostaminen voi lisätä (tai toki joskus vähentää) liikkumista. Hyvin usein ihmiset kertovat, että mittaaminen on lisännyt heidän arkista aktiivisuuttaan koska on niin helppo havaita, mistä kaikesta askelia kertyy.

Vaan mitä tapahtuu pitkällä aikavälillä?

Käytännössä kaikissa seurantatutkimuksissa on havaittu, että noin 6kk jälkeen seurantainto laantuu, tutkimuksista jäädään pois, hyvin alkaneet elämäntapamuutokset unohtuvat. Palataan lähtötilanteeseen.

Jos uusista tavoista tulee osa arkea, ne pysyvät

Vaikutus käyttäytymiseen ei tule itse mittaamisesta, vaan siitä, että arjen toimintatavat muuttuvat pysyvästi. Luulen, ettei kukaan halua kuvata ruokiaan jatkuvasti. Jos sen kokee hyväksi tavaksi arvioida omaa syömistä, sitä voi tehdä kausittain tai kun huomaa, että omissa tottumuksissa olisi taas muutettavaa. Vaa’alla voi käydä säännöllisesti, vaikkei edes viikoittain. Riittää, että tietää, mihin suuntaan paino on menossa, opetellen rohkeasti kohtaaman myös epämieluisaan suuntaan muuttuvia painolukemia.

Vaikka halu käyttää aktiivisuusranneketta laantuisi, voi toisaalta olla innostavaa, kun tietoja on saatavilla vuosien ajalta. Onko vuodenajoilla tai elämäntapahtumilla ollut esimerkiksi osuutta omaan aktiivisuuteen, ja kuinka paljon?

Olin vuosia miettinyt, miksi painoni nousee muutaman kilon talvisin vaikken mielestäni muuta ruoka- ja liikuntatottumuksiani. Treenaan entiseen malliin eikä ruokalautaseni sisältö vaihtele. Tutkailin marraskuussa kännykän aktiivisuustietoja ja havaitsin, kuinka vähän arkiaskelia minulla on syksyllä-talvella verrattuna kevääseen-kesään. Lähes 5000 päivittäisen askeleen ero kenties selittää painoni nousua. Kuvassa näkyy myös marraskuun lopussa tekemäni päätös lisätä arkiaktiivisuutta.

 

Jos tuntuu, että tiedosta huolimatta sinun on vaikea saada pysyviä muutoksia aikaan tai tunnet, että pyörittelet samoja ajatuksia itseksesi, voi keskustelu ravitsemusterapeutin tai muun asiaan perehtyneen ammattilaisen kanssa auttaa. Vaikka toisinaan tarvitaan pidempi hoitosuhde, voi yksi ainoa keskustelu joskus riittää.

Facebook
Facebook
Twitter
Visit Us
Instagram