Kalorikoneesta symbioottiin

Miksi vege porskuttaa?

Vasta valmistuneena lääkärinä joskus 90-luvun lopulla minulla oli ongelma. Tilastot kertoivat paljon kasvista syövien ihmisten elävän pidempään ja terveempinä kuin lihaisampaan ravitsemukseen mieltyneet. Mikään lääketieteen lisensiaatin tai laudaturin ylioppilaan oppimäärissä ei ilmiötä selittänyt. Toki tuolloinkin jo ymmärretiin, että kasvikset, hedelmät ja marjat sisälsivät arvokkaita vitamiineja ja muitakin elimistölle hyödyllisiä yhdisteitä. Vaan kun ei näistä varsinaisesti ollut pulaa kovasti lihaan mieltyneillä ihmisilläkään. Tunnettujen vitamiinin pitoisuudet tai saanti eivät oikein korreloineet kuolleisuuteen. Eivätkä pillereinä otetut vitamiinit osoittautuneet terveyden tekijöiksi, joskus jopa päinvastoin.

Mielessä kyti epäilys – mitäpä jos salaatin syönti ja porkkanan pureminen onkin turhaa puuhaa ja selittävä tekijä onkin jokin muu, tilastotieteilijöiltä piilossa oleva muuttuja, jota ei olla osattu analyyseissä ottaa huomioon? Eikä ravitsemus ylipäätään näyttäytynyt kovin erityisenä asiana. Päivässä tai viikossa täytyy nauttia tietty kalorimäärä ja tarvittavat amino- ja rasvahapot että vitamiinit. Sangen simppeliä, hommahan hoituisi vaikka napsisi vain perunalastuja, kokista, pihvin ja monivitamiinipillerin!

Toki etenkin tyypin 1 diabeetikkoja oli helppo ohjata kasvisten runsaaseen käyttöön. Tasoittaahan runsas kuidun saanti diabeetikon verensokereita. Tämä ei kuitenkaan selittänyt, miksi perusterve ihminen eläisi kuidukkaamman ruuan ansiosta pidempään.

Toinen nuoren lääkärin mieltä yhtälailla kalvanut asia oli tyypin 2 diabetes -epidemia, johon herättiin 2000-luvun alussa. Ylipaino ja metaboliset ongelmat tuntuivat suorastaan räjähtävän käsiin! Mikään ympäristössä ei kuitenkaan tuntunut muuttuneen yhtä radikaalisti. Toki autoja oli koko ajan enemmän ja ihmisten ruutuaika kasvoi, mutta ei siinä mitassa, että se olisi selittänyt globaalia ylipaino- ja diabetesepidemiaa.

Miksi toinen täällä valon lapsi on..

Potilastyössä aloin myös ihmetellä, miksi joku ihminen oli ylipainoinen ja lihoi ja miksi toinen pysyi normaalipainoisena. Joskus taustalla saattoi olla ilmeinen syömishäiriö tai mutkistunut suhde ruokaan tunteiden säätelijänä, mutta kyllä ”normaalisti” syövä saattoi olla yhtälailla laiha tai lihava. Lihavuudesta oli tullut nopeasti hävettäväkin asia, eikä kukaan taatusti halunnut olla lihava. Oliko lihava sitten vaan laiskempi? Arkikokemus osoitti, että painoindeksi ei korreloinut kovinkaan hyvin ahkeruuden, itsekurin tai muunkaan hyveen tai paheen suhteen. Ilmiö tuntui itsenäiseltä ja ihmeelliseltä etenkin, kun itselläni paino pysyi tasaisesti 69-72 kg välillä. Ikään kuin tietyn alarajan kohdalla alkoi ”plussakausi” ja vastaavasti ylärajan kohdalla alkoi ”miinuskausi”. Jonkilainen automaatio huolehti painoni tasaisuudesta ja ruokahaluni piti painon tietyissä rajoissa, en minä _itse_  itsekurilla saatikka kalorilaskennalla.

A new dawn

Ihmettelyäni kesti yli 10 vuotta. Sitten luin ensimmäisiä tutkimuksia ihmisen suoliston mikrobistosta. Uudenlaiset bakteeriviljelytekniikat mahdollistivat paljon aiempaa paremman ja tarkemman mikrobiston erottelun ja pian PCR-tekniikka avasi vielä laajemmat tarkastelumahdollisuudet. Yhtäkkiä puuttuvia palasia alkoi löytyä!

Ihmisen sisuksissa asuu erittäin yksilöllinen, metabolisesti aktiivinen joukko mikrobeja, jotka käsittelevät ja muokkaavat ruokaamme ja tuottavat käyttöömme erilaisia yhdisteitä. Kun syön, ruokin itseni lisäksi siis miljardeja bakteereja! Ei riitä, että tiedämme, mitä ihmisen elimistö tarvitsee ravinnokseen. Meidän on lisäksi selvitettävä, mitä terveytemme kannalta hyödylliset mikrobit kaipaavat ruuakseen. Ja yllätys yllätys: kasvikset ja kuitu näyttäisivät olevan ratkaisevassa roolissa! Perunalastut, kokis ja pihvi eivät olleetkaan bakteerien parasta ruokaa. Lihassahan ei sinänsä ole mitään ihmisen elimistölle haitallista. Päinvastoin, liha on pelkkää tarpeellista ja terveellistä tavaraa. Ongelmia syntyy, jos lihaa syö paljon ja etenkin jos kuidun saanti on samalla vähäistä. Lihasta kun sattuvat tykkäämään sellaiset bakteerit, jotka tuottavat ihmiselle vähemmän terveellisiä yhdisteitä.

Viimeisten vuosien aikana olenkin voinut olemassa olevan vahvan epidemiologisen tiedon samoin kuin tuoreemman, toistaiseksi paljon enemmän kysymyksiä kuin lopullisia vastauksia antaneen, biomitutkimuksen valossa ohjata itseäni kaupassa ja potilasta vastaanotolla: Älä osta ja syö pelkästään sitä mistä itse pidät. Muista myös ruokkia suolistosi hyvät bakteerit!

Facebook
Facebook
Twitter
Visit Us
Instagram

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *